facebook tracking

Ikäihmisten hoiva sydämen asiana

Anu Metsälä toimii Esperin ikäihmisten palveluissa laatupäällikön tehtävässä. Taustaltaan Anu on sairaanhoitaja, fysioterapeutti ja yhteiskuntatieteiden maisteri. Alla Anu kertoo, mikä on saanut hänet pysymään ikäihmisten hoivan parissa yli 20 vuotta.

Kiinnostus ikäihmisten hoivaa kohtaan syntyi jo opintojen alkuvaiheessa

Yhteiskunnassamme käydään keskustelua siitä, miten nyt ja tulevaisuudessa takaamme riittävän määrän osaavaa henkilökuntaa vanhuspalveluissa. Usein pohditaan, onko vanhuspalveluissa riittävästi veto- ja pitovoimaa.

Haluan kertoa oman tarinani, koska omalla kohdallani veto- ja pitovoimaa on ollut yli 20 vuoden ajan.

Opiskellessani 90-luvun loppupuolella sairaanhoitajaksi sain vanhusten hoito-oppi -nimisestä kurssista tyydyttävän arvosanan. Kysyttäessä vanhusten käytösoireiden lääkehoidosta vastasin, että ensisijaisesti toivon, että käytösoireiden hoidossa käytetään muuta kuin lääkehoitoa. Uskalsin ajatella toisin.

En lannistunut tästä sairaanhoitajaopintojeni huonoimmasta arvosanasta, vaan valmistumisen jälkeen päädyin työskentelemään terveyskeskuksen pitkäaikaisvuodeosastolla. Siellä toteutettava hoitotyö oli hyvin passiivista ja kun esitin mielipiteeni potilaiden kuntoutuksesta, minua kehotettiin opiskelemaan fysioterapeutiksi. Näin teinkin.

Fysioterapiaopinnoissa ikääntyneiden fysioterapian osuus oli varsin vähäistä, mutta opinnoissa kohtasin opiskelutoverin, joka oli myös innostunut ikääntyneiden henkilöiden hyvinvoinnista. Olin kohdannut henkilön, jota aidosti kiinnosti ikääntyneiden hyvinvointi ja alan kehittäminen. Ajatusten vaihto ja ideointi antoivat minulle intoa ja vei minua yhä enemmän kohti ikääntyneiden kanssa työskentelyä.

Kannustus kehittymiseen ja etenemiseen tullut myös ympäriltä

Fysioterapeutiksi valmistumisen jälkeen minulla on ollut kunnia ja ilo työskennellä alan huippuosaajien kanssa. Harriet Finne-Soveri, Maija Käyhty, Taina Semi, Jaakko Valvanne ja Riitta Räsänen ovat työntäneet minua vanhuspalveluissa eteenpäin ja kannustaneet kehittämään vanhuspalveluita. Kaikkia heitä yhdistää se, että he ovat antaneet minulle tilaa ideoida sekä kannustaneet rohkeasti tekemään asioita uudella tavalla, kokeilemaan. He ovat myös antaneet minun tehdä työtä omalla persoonallani.

Viimeisimmissä opinnoissani sain oppia tuntemaan alan tieteelliset suunnannäyttäjät kuten Marja Vaaraman ja Jari Vuoren. He kannustivat ajattelemaan laatikon ulkopuolelta sekä uskaltamaan tehdä asioita toisin kuin aiemmin sekä käyttämään luovuutta.

Mikä sitten on antanut veto- ja pitovoimaa vanhuspalveluissa työskentelyni aikana? 

Se, että olen saanut tehdä töitä parhaiden osaajien kanssa sekä se, että nämä huippuosaajat ovat kannustaneet ajattelemaan uudella tavalla, kokeilemaan rohkeasti asioita. He ovat antaneet minulle mahdollisuuden käyttää omaa persoonaani työssäni.

Esperin visio 2024 – Suomen onnellisimmat asukkaat vaatii meiltä uskallusta tehdä asioita uudella tavalla, innovoimaan ja kokeilemaan rohkeasti sekä ajattelemaan boxin ulkopuolelle.

Tarvitaan kykyä ja uskallusta ajatella toisin

Veto- ja pitovoiman salaisuus on mielestäni niinkin yksinkertainen, kun uskallus ajatella uudella tavalla. Uskallus tehdä jotain toisin kuin aiemmin sekä uskallus ideoida ja olla luova. Mahdollisuus tehdä työtä omalla persoonalla, omana itsenä, antaa voimia ajoittain haasteelliseenkin toimialaan. 

Toisena veto- ja pitovoiman tärkeimmistä tekijöistä pidän sitä, että on mahdollisuus työskennellä parhaiden työkavereiden kanssa.

Vanhuspalveluissa työskentely on minulle myös yhteiskunnallista vastuunkantoa. Haluan antaa oman osaamiseni ja olla rakentamassa laadukkaita sekä yksilöllisiä vanhuspalveluita kansalaisillemme, se on minulle sydämen asia. 

Teamtailor

Urasivu Teamtailorilta