Jouni Rantala on 43-vuotias, 6 lapsen isä Revonlahdelta. Hän työskenteli kiinteistöpalveluyrityksessä työnjohtajana, kunnes hän teki päätöksen lähteä opiskelemaan sairaanhoitajaksi.

Kun päätös vaihtaa alaa oli tehty, sitä ei horjuttanut edes se, että Jounin kuukausitulot tippuivat murto-osaan entisestä. ”Hoivatyötä ei voi ajatella järjellä. Tämä on työ jota pitää haluta tehdä”, Jouni sanoo.

Ennen sairaanhoitaja-opintojaan Kajaanin ammattikorkeakoulussa, Jouni ehti työskennellä parilla eri alalla. Hän oli vuosia pintakäsittelijänä puolijohteiden parissa, mutta jättäytyi pois, kun alan työt siirtyivät ulkomaille. Sitten Jouni opiskeli talotekniikkaa ja hankki putkimiehen pätevyyden. Näin aukeni tie työnjohtajaksi kiinteistöpalveluyritykseen. Halu suuntautua hoiva-alalle sai kipinän, kun Jouni sai asiakkaakseen Esperin, ja vastuulleen hoivakoti Pajuniityn kiinteistön Raahessa.

”Vastuullani oli muitakin hoivakoteja, mutta Pajuniityssä oli aivan erityinen henki”, Jouni kertoo. ”Pajuniitystä huokui harmonia, jonkalaista en kokenut muissa hoivakodeissa. Heti, kun astuin ovesta sisään, tunsin itseni tervetulleeksi”.

Pajuniityssä Jouni tutustui hoivakotia johtavaan Leila Kiuruun, jonka kanssa hän otti lopulta puheeksi ajatuksensa alanvaihdosta. Leila kannusti Jounia hoitoalalle ja tarjosi työpaikkaa Pajuniityssä. Siitä innostuneena Jouni haki sairaanhoitajakouluun ja pääsikin opiskelemaan sairaanhoitajaksi monimuoto-opiskeluna.

”Olihan se iso hyppy, ja päätöstä piti miettiä vähän myös taloudellisesta näkökulmasta. Tuloni laskivat radikaalisti, ja tiedän, että en ehkä edes valmistuttuani pääse samaan tulotasoon kuin ennen”, Jouni tunnustaa.

”En kuitenkaan ole sekuntiakaan katunut hoiva-alalle siirtymistä. Tämä on se työ, jota haluan tehdä”.

Nyt opinnoista on takana jo vuosi ja Jouni työskentelee Pajuniityssä 2-vuorotyössä. Hän aloitti hoiva-apulaisena, mutta eteni nopeasti hoiva-avustajaksi. Seuraava vaihe on edessä ehkä syksyllä, kun opinnot ovat niin pitkällä, että Jouni voi saada lääkeluvat. ”Rahallisestikin ollaan pärjätty, vaikka alkuun vähän pelotti”, Jouni sanoo.

”Jo ennen kuin päätin vaihtaa alaa, minua pyydettiin töihin ainakin kolmeen eri hoivakotiin. Kai minussa on jokin ominaisuus, joka nähdään hyväksi hoitoalalla. Haluan kuitenkin työskennellä Pajuniityssä juuri työkaverien ja hyvä työilmapiirin takia”, Jouni sanoo.

”Ei saa olla niin kiire, ettei ehdi tekemään töitä”.

Esperi Hoivakoti Pajuniitty on 31-paikkainen hoivakoti, joka tarjoaa ympärivuorokautista hoivaa ikäihmiselle Raahessa. Vakituisen tehostetun palveluasumisen ohella palveluvalikoimaan kuuluu myös lyhytaikainen asumispalvelu. Alalle tyypillinen hoitajapula näkyy myös Pajuniityssä. Vaikka korkeampi hoitajamitoitus on vähentänyt kiirettä, se on samalla lisännyt rekrytointipaineita erityisesti nyt korona-aikana, kun työvuoroihin on pitänyt löytää tuuraajia paikkaamaan sairauslomia.

Koska asukkaat reagoivat kiireeseen, Jouni pyrkii kaikin tavoin välttämään kiireen tuntua.

”Ehkä syystäkin minua joskus kutsutaan Puuha-Peteksi tai Duracelliksi. Muistuttelen kuitenkin itseäni ja suorapuheisena ihmisenä joskus muitakin siitä, että ei ole mihinkään hätä. Kiire on ennen muuta mielentila. Pitää vain rauhoittaa mielensä, ja kiire loppuu. Varsinkin kun kyseessä on 24/7 hoivaa tarjoava hoivakoti. Aina joku tulee jatkamaan työtä, jos jotain jää kesken”, Jouni sanoo.